Pitkäjänteisyyttä vaativa vuosi edessä

Työvuoden alun kunniaksi kaivoin esiin muistiinpanovälineeksi muiston urani tähänastisesta huippuhetkestä

Vuoden ensimmäisen täyden työviikon kynnyksellä ja kovan flunssan viimeisten rippeiden vihdoinkin hellittäessä onkin hyvä luoda pieni yleissilmäys alkuvuoteen. Olen tällä hetkellä eräänlaisessa risteyskohdassa: olen aloittelemassa uutta tutkimusprojektia, jolle haen jo aktiivisesti rahoitusta, mutta samalla pitäisi saada hyvä päätös projektille, jonka parissa olen työskennellyt viimeiset vuodet. Tämä on puhdas luonnekysymys; pidän siitä, että asiat ovat enemmän tai vähemmän tarkkarajaisia. Tästä syystä näkisin nykyisellä tutkimusprojektillanikin mielelläni samanlaisen selvän päätepisteen ja toki vielä mieluummin suoranaisen huipentuman kuin väitöskirjaprojektilla. Tällaiseksi huipentumaksi olen kaavaillut noin kahdensadansivun englanninkielistä monografiaa. Sen pääasiallisena tarkoituksena olisi selvitellä amerikkalaisen pragmatistifilosofi John Deweyn (1859–1952) estetiikan merkitystä eräille estetiikan ajankohtaisille kysymyksille. Yksi keskeisin koskee luonnon ja kulttuurin välistä suhdetta. Estetiikan tutkimukseen on viime vuosina ilmaantunut kasvava määrä lähestymistapoja, joissa estetiikan ja taiteen ilmiöitä tarkastellaan evoluutiobiologian ja -psykologian valossa. Tavoitteena on esimerkiksi löytää esteettisiksi ja taiteellisiksi mielletyille ilmiöille ja käytännöille jonkinlainen rooli ihmislajin kehityksessä, mikä selittäisi sen, miksi niitä on ylipäänsä ilmaantunut ihmiselämään.

Harvoin on kuitenkin huomattu, että myös Deweyä kiinnosti suuresti kysymys estetiikan naturalisitisista juurista ja Charles Darwinin evoluutioteoriaan sekä oman aikansa biologiaan tutustuminen muutti ratkaisevasti hänen filosofiansa suuntaa. Koko Deweyn myöshäisfilosofian lähtökohta on hyvin yksinkertainen: ihminen on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa kuten muutkin luonnon organismit. Nykyevoluutioestetiikan ja Deweyn estetiikan lähtökohtaoletus on sama: esteettinen ja taide eivät ole kulttuurisia asioita pohjiaan myöten. Mutta toisin kuin monet evoluutioesteetikot, Dewey ottaa hyvin vakavasti myös ihmiselämän kulttuuriset puolet eikä usko, että kulttuurinen todellisuus olisi mahdollista jäännöksettä palauttaa eli redusoida luontoon. Pikemminkin estetiikan tavoitteena tulisi olla sen selvittäminen, miten kulttuuri ikään kuin kohoaa esiin luonnonprosesseista – tästä ilmiöstä filosofit tykkäävät käyttää ns. emergenssin (engl. emergence) käsitettä.

Koko Deweyn myöhäisfilosofiaa kuvastaa yritys vastata siihen haasteeseen, jonka luonnontieteen nousu tuntui asettavan kulttuurin käsitteelle. Miten kulttuuri tulisi ymmärtää kun ihmiselämän biologiset juuret vaikuttavat kiistattomilta? Tätä filosofista projektiaan Dewey kutsui ”kulttuuriseksi naturalismiksi” (engl. cultural naturalism) ja mielestäni siihen sisältyy hyvin ainutlaatuinen visio ihmiselämän luonnollisen ja kulttuurisen puolen yhteen limittymisestä. Juuri tämän vision haluaisin kirjassa tuoda nykykeskusteluun. Tämä hypoteesi on kuitenkin vielä aavistuksen asteella, ja minun on kahlattava varsin paljon relevanttia kirjallisuutta läpi selvittääkseni, onko hypoteesista vahvemmaksi väitteeksi. Kirjan aloitusluku on tarkoitus omistaa tälle kysymykselle. Onneksi kolme muuta lukua pohjautuvat jo julkaistuille artikkeleilleni, joten palapelistä puuttuu vain yksi pala. Se on kuitenkin hyvin ratkaiseva palanen. Mikäli hypoteesi ei tunnu toimivalta, teen monografiasta suosiolla hieman vähemmän kunnianhimoisemman taikka luovun sen kirjoittamisesta kokonaan ja laadin sen sijaan pari kolme artikkelia, jotka toivon mukaan tuottavat sellaisen täyttymyksen tunteen, jollaista olen hakemassa projektin päättämiseksi. Tämä pähkinä olisi tarkoitus saada ratkaistuksi kevään aikana ennen pääsiäistä. Hyvä puoli on se, että olen pitämässä maalishuhtikuussa Deweyn estetiikasta kurssin Helsingin yliopistossa, joten voin pohtia tätä kysymystä opetuksen lomassa.

Rahoituskuviot tuovat oman lisämausteensa tilanteelle. Nykyinen Suomen Kulttuurirahaston rahoitukseni Estetiikan tiedollinen merkitys -projektin kautta päättyy vuoden 2019 lopussa, ja jokainen julkaistavaksi hyväksytty artikkeli tekisi uusille rahoitushakemuksille toki hyvää. Nykyinen #hankehumppa ei todellakaan suosi monografian kirjoittamista! Voi olla, että päädyn tietynlaiseen kompromissiin saattamalla valmiiksi yhden artikkelikäsikirjoituksen, joka sai juuri vuoden lopussa hylsyn yhdestä lehdestä, sekä kirjoittamalla yhden täysin uuden kevään kurssini yhteydessä ennen kuin pureudun monografiaan todenteolla.

Kevään aikana teen myös täysin uuden aluevaltauksen kirjoittamalla ensimmäisen elokuvaan liittyvän artikkelini. Minulta on pyydetty panos Routledge-kustantamon Philosophers on Film -sarjan kirjaan, joka käsittelee Richard Linklaterin ns. Before-trilogiaa (Rakkautta ennen aamua [1995], Rakkautta ennen auringonnousua [2004], Rakkautta ennen keskiyötä [2013]). Elokuvissa keskustellaan paljon – ja ainakin omasta mielestäni jauhetaan välillä myös silkkaa paskaa – ja oman artikkelini olisi tarkoitus valaista juuri trilogian tätä puolta. Mitä todennäköisimmin vien siinä eteenpäin pari vuotta sitten ilmestyneen, keskustelun estetiikkaa käsittelevän artikkelini ideoita: ”The Aesthetics of Conversation: Dewey and Davidson”: https://contempaesthetics.org/newvolume/pages/article.php?articleID=791. 

Artikkelia varten minun on tutustuttava myös liutaan muita elokuvia, mikä edellyttää DVD-soittimen ostamista. Ja vielä väitetään, ettei humanistille kertyisi tutkimuslaitekuluja! Katselulistalla on ainakin Éric Rohmelin (1920–2010) elokuvia.

Ja sitten on tietenkin niitä rahoitushakemuksia. Heti vuoden alkuun pamahtaakin varsin suuritöinen hakemus Aarhus Institute for Advanced Studies -tutkijakollegiumiin. Sairastelun takia hakemuksen teon aikataulusta tuli myös varsin tiukka. Viime vuoden hakukierroksella kuulin yhdeltä hakemukseni arvioijalta, että teen vielä suuren panoksen humanistisiin tieteisiin. Silti jäin Suomenlahden rannalle ilman lippua Tanskaan. Raakaa peliä. Århusin hakemuksen jälkeen vuorossa ovat sitten pari tuttua suomalaissäätiötä.

Ja eiku hommiin!