Epäonninen mielipidekirjoitus lukemisesta

Helsingin Sanomat julkaisi hiljattain yleisöosastokirjoitukseni ”Kirjallisuuden lukeminen on äänetön esitys” (25.1.2020), joka itse asiassa perustuu suhteellisen tuoreen tutkimusartikkelini ”Novels in the Everyday: An Aesthetic Investigation” (Estetika. The Central European Journal of Aesthetics 2/2019) joillekin pääajatuksille. Viime kesän lopussa laadin myös toisen kirjallisuuden lukemista käsittelevän yleisöosastokirjoituksen, mutta sillä ei ollut yhtä hyvää kohtaloa kuin tuoreimmalla yritykselläni – nyt huomaan sen olevan turhan pitkä. Onneksi tuli kuitenkin perustettua tämä blogi, jossa voin jaella ajatuksiani Helsingin Sanomien kerberoksista välittämättä. Kirjoitus löytyy ohesta; taustaksi vain se, että kirjoituksen lopussa mainitut "provosoivat heitot" viittaavat Mikael Jungnerin viime kesänä esittämiin näkemyksiin kirjallisuuden lukemisesta, joita kukaan ei tietenkään enää edes muista. En voi itse asiassa liikaa korostaa, miten tärkeää aihetta koen kirjoituksen käsittelevän. Olen tällä hetkellä laatimassa uutta populaarimpaa artikkelia aiheesta, jonka toivoakseni jokin suomalainen kulttuurilehti vielä toivottaa tervetulleeksi sivuilleen.

Olen tähän mennessä tarjonnut Helsingin Sanomiin yhteensä kolmea yleisöosastokirjoitusta, joista kaksi on julkaistu, ja vakaana tarkoituksenani on myös jatkaa niiden tarjoamista. Sen verran painavaa asiaa koen itselläni olevan. Tämä harrastus tuo itse asiassa mukavaa jännitystä elämään. Helsingin Sanomista ei tule etukäteen ilmoitusta kirjoituksen julkaisemista, joten muutamana aamuna lehden avaamisessa on oma mausteensa. Ja hauskaltahan se tuntuu, kun näkee lehdessä painettuna oman pienen panoksensa siihen mitä amerikkalaisfilosofi Richard Rorty kutsui ”ihmiskunnan keskusteluksi” (conversation of humankind).

 

Kirjallisuuden lukemisen hyödyissä riittäisi tutkittavaa

Monen tilaston osoittama hiipuva kiinnostus kirjallisuuden lukemista kohtaan on nostettu esiin eri tiedotusvälineissä useasti kesän aikana. Myös sosiaalinen media on täyttynyt niin tunnettujen henkilöiden kuin tavallisten lukijoiden kirjallisuuden lukemista ja sen nykytilaa koskevista mietteistä. Jotkut näistä ovat saaneet aikaan kovankin vastalauseiden ryöpyn. 

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta kun aihe on noussut pinnalle. Tieteellisen tutkimuksen olisikin nyt hyvä ottaa laajemmin koppi tästä keskustelusta ja pureutua monipuolisesti kirjallisuuden lukemisen eri ulottuvuuksiin, jotta saataisiin paremmin selkoa siitä, minkälaiset asiat ovat vaakalaudalla, mikäli kirjallisuuden lukemiseen käytetty aika ja vaiva jatkavat laskuaan. 

Kysymys on monimutkainen. Edes julkisessa keskustelussa useasti esille nostettu kirjallisuuden lukemisen empatiaa parantava vaikutus ei ole yksiselitteinen; toiset tutkimukset tukevat tätä päätelmää toisia vahvemmin. Löytyypä sellaisiakin, jotka eivät tue sitä lainkaan. On tuotu esiin sekin mahdollisuus, että jo valmiiksi empaattiset ihmiset yksinkertaisesti kuluttavat kirjallisuutta enemmän, mutta kirjallisuuden lukeminen ei tee heistä yhtään sen empaattisempia.

Neuropsykologi Arthur M. Jacobs on kutsunut kirjallisuuden lukemista ”ehkäpä inhimillisen sivistyksen suurimmaksi saavutukseksi ja ihmisaivojen kompleksisimmaksi toiminnoksi”. Parhaassa tapauksessa kirjallisuuden lukemisessa yhdistyvätkin tieto, esteettinen kokemus, ymmärrys, tunteet ja mielikuvitus hämmästyttävällä tavalla. Eri tieteenalojen estetiikasta kirjallisuustieteeseen, aivotutkimuksesta sosiologiaan on mahdollista tuoda oma painava panoksensa tämän monimutkaisen ilmiön tutkimiseen.

Tämän tutkimusalueen saa kytkettyä hyvin myös toiseen viimeaikoina esillä olleeseen kysymykseen: Miten alati digitalisoituva elinympäristömme ja etenkin älypuhelimen jatkuva käsillä olo muuttavat kognitiivisia toimintojamme? Useita tunteja vaativa paneutuva ja hiljaisuudessa tapahtuva, monesti vielä usealle päivälle jakautuva romaanin lukeminen onkin monessa suhteessa täydellinen vastakohta niille äkkiväärille mielentoiminnoille ja kokemuksellisille pikavoitoille, joita digitalisoituva maailma ja sosiaalinen media sen yhtenä keskeisenä ilmenemismuotona meissä yllyttävät. Provosoivien heittojen ja henkilökohtaisten tuntemusten rinnalle on nyt todellista tarvetta kirjallisuuden lukemisen syvemmälle tieteelliselle ymmärtämiselle.

Kalle Puolakka

Estetiikan dosentti

Helsingin yliopisto