”Kriittinen rotuteoria” ei ole kangastus - eikä ole "wokeismikaan"

Ei vaikuta menneen huomattavasti lyhyempi versio oheisesta, niin sanottua ”kriittistä rotuteoriaa” (critical race theory) käsittelevästä kirjoituksesta läpi Helsingin Sanomien mielipidepalstalle. Julkaisen sen kuitenkin nyt muita reittejä, koska en ole ainakaan itse törmännyt oman kirjoitukseni taustalla olevien Ivy League -professorien Glenn Loury (Brown) ja John McWhorther (Columbia) aihetta koskeviin tärkeisiin ja hyvin mietittyihin ajatuksiin suomalaisissa yhteyksissä. Keskustelu kriittisestä rotuteoriasta, "wokeismista" ja vastaavista ilmiöistä käy varsinkin Yhdysvalloissa edelleen todella kuumana ja ihmiset joutuvat julkiseen hirteen tai yleensä saavat suoraan kenkää ainakin minusta hyvin vähäpätöisistä rikkeistä, kuten siitä, että jakaa Yhdysvaltojen kesän 2020 protestiaallon aikaan Twitterissä akateemisen tutkimuksen, jonka mukaan historian valossa väkivallattomat protestit vaikuttaisivat hyödyttävän demokraattien tavoitteita väkivaltaan yltyneitä protesteja enemmän. Ja onhan se nyt oikeasti vähän liioiteltua joutua eroamaan siitä syystä, että laatimansa Black Lives Matter -liikettä tukeva lausunto ei ole tarpeeksi pitkä.

Pystyisin kertomaan ainakin 30 vastaavaa tapausta muistia edes sen enempää kaivamatta ja todellinen lukumäärä voi pyöriä jopa tuhansissa. Woke-kiihkoilu ei todellakaan ole paljon melua tyhjästä, kuten joskus kuulee väitettävän. Hyvin meritoituneidenkin tutkijoiden elämiä on oikeasti tuhottu ja ainakin vielä kesällä 2020 McWhorther pohti vakavasti, miten hän pärjäisi taloudellisesti, jos hänet irtisanottaisiinkin Columbian yliopistosta. Tosin hän on pitänyt merkkinä aikojen muuttumisesta sitä, että on saanut pysyä The New York Timesin kolumnistina. Itsesensuuri saa siis nyt riittää.

Kriittinen rotuteoria tihkuu myös yhdysvaltalaisiin kouluihin

HS-analyysissään (12.8.2022) toimittaja Pekka Torvinen toisti – tosin varsin lyhyesti muuten ihan ansiokkaassa kirjoituksessa – sen Suomessa usein kuullun ja Twitterissä melkein päivittäin esiintyvän väitteen, että Yhdysvaltojen kulttuurisodista peräisin oleva termi ”kriittinen rotuteoria” (critical race theory) olisi pääasiassa yhdysvaltalaisen oikeiston kehittämä myrsky vesilasissa vailla todellisuuspohjaa, keino villitä jo valmiiksi villejä kannattajia tyhjästä. Toisin kuin monen republikaanin suulla väitetään, kriittinen rotuteoria ei ole valtaamassa Yhdysvaltain kouluja.

Torvinen huomauttaa aivan oikein, että kriittinen rotuteoria on alun perin akateeminen, lähinnä oikeustieteen haara, jonka keskeisenä tutkimuskohteena ovat Yhdysvaltain lakien ja oikeuskäytäntöjen maan tummaihoista väestöä syrjivät rakenteet. Sen republikaaneissa herättämää kammoa tavataan pitää puhtaana mielikuvituksen tuotteena huomauttamalla, että yhdysvaltalaisissa kouluissa ei ole yhtäkkiä alettu luetuttaa Kimberlé Crenshaw’n, Derrick Bellin ja muiden kriittisen rotuteorian teoreetikoiden tekstejä – termi periytyy Crenshaw’lta. Tämä on tietenkin totta, ja tämäntyyppinen argumentti on erotettavissa myös Torvisen taustamateriaalina toimivasta The New Yorker -artikkelista.

Vaikka logiikka vaikuttaa varsin pettämättömältä, yllä olevat seikat eivät poissulje sitä, että kriittiseen rotuteoriaan vahvasti pohjautuva ajattelutapa on tihkumassa akateemisista piireistä muun muassa Ibram X. Kendin kaltaisten tutkijoiden populaarikirjoitusten välityksellä Yhdysvaltojen koululaitokseen osavaltiotasoisia ohjeistuksia myöten.

Kyse ei ole maan synkän rasistisen menneisyyden läpikäymisestä, mitä ei Yhdysvalloissa ole käsittääkseni enää aikoihin systemaattisesti peitelty, vaikka rasismi ei ole tietenkään maasta mihinkään kadonnut.

Sen sijaan nyt koulujen opetusohjelmaan vaadittujen muutosten tarkoituksena on äärimmillään vahvistaa kouluissa sellaista ajattelutapaa, jossa yhdysvaltalainen ja länsimäinen yhteiskunta laajemminkin nähdään juuriaan myöten valkoisten luomana muita rotuja alistavana rakennelmana. Lyhyesti kyse on ”valkoisen ylivallan” eli white supremacyn purkamisesta. Samalla jo koulupolun alussa olevia oppilaita kannustetaan ajattelemaan itseään rotunsa edustajana, ei yksilönä - josta on tulossa suoranainen kirosana -, sekä edustamansa rodun paikkaa rotujen oletetussa nokkimisjärjestyksessä. Jos tällainen ajattelu ei ole kriittistä rotuteoriaa, niin ei se siitä ainakaan kovin kaukana ole.

Maineikkaan Columbian yliopiston professori ja The New York Timesin kolumnisti John McWhorther dokumentoi kirjassaan Woke Racism (2021) ja muissa julkaisuissaan yhdysvaltalaisista kouluista lukuisia tapauksia, joilla yllä olevaa ajattelutapaa on edistetty roolipeleistä opetuksen konkreettiseen sisältöön. Tapauksia tulee lisää jatkuvalla syötöllä, vaikka aina tietenkin on pidettävä mielessä, että kyseessä on noin 330 miljoonan asukkaan federaatio.

Mutta jopa koulumatematiikan standardeihin on vaadittu uudistuksia, koska perinteisesti opetetun matematiikan edellyttämä tarkkuus ja objektiivisuus on esimerkki "valkoisesta ylivallasta", jonka purkamiseksi esimerkiksi Oregonin opetusministeriö suositti osavaltion opettajille erityistä opasta, jossa jopa vihjaillaan, että oikean vastauksen löytäminen ei ole mikään itsestään selvä arvo matematiikassa. Tämä vastaa varsin hyvin yllämainitun Kendin opetusfilosofiaa, jossa ehdotetaan, että ehkä oppilaita tulisi alkaa arvioida heidän "oppimishalunsa" (desire to know) perusteella, ei sen perusteella, mitä he tosiasiassa osaavat ja tietävät. Epäselväksi tosin jää, miten oppimishalua mitataan valkoiseen ylivaltaan sortumatta.

Myös Princetonin kunnan julkisissa kouluissa on ollut valkoisen ylivallan purkamisen kiimassa suunnitelmia luopua kokonaan differentiaali- ja integraalilaskennan opettamisesta (tosin ks. myöhempi lisäys alla). Ja tämä siis paikkakunnalla, jossa sijaitsee yksi maailman maineikkaimmista yliopistoista – ja johon pääsemiseksi on ironisesti käsittääkseni pakko osata juuri kyseisiä matematiikan osa-alueita. Hieman samassa hengessä itse Princetonin yliopistossa ei taas kohta enää vaadita kreikan ja latinan kielen opiskelua antiikin tutkimuksesta valmistuvilta (classics department), koska sen vaatiminen olisi, no, ehkä jo arvaatkin mitä. 

Newtonin ja Leibnizin keksintöinä differentiaali- ja integraalilaskenta mahtuvat sinne samaan kaivoon varmasti hyvin myöhemmin. Tälläkin kertaa jää tosin vähän epäselväksi, mitä on tarkoitus tehdä, kun kaikista valkoisen ylivallan tieteellisistä jäänteistä on päästy eroon. Intuoidaanko vain päivät pitkät ja kirjoitetaan autofiktiota? Valitettavasti vain "kirjoitetun sanan palvontakin" on päätynyt syntilistalle. (Sivuhuomio: Voiko tällä logiikalla olla samaan aikaan huolestunut luku- ja kirjoitustaidon rapautumisesta?)

Varsinkin edellinen Princeton-tapaus lopulta vain lisää epäoikeudenmukaisuuden kierrettä, koska ne vanhemmat, joilla on siihen varaa, hankkivat lapsilleen yksityistä matematiikan opetusta. Monien alojen edellyttämä differentiaali- ja integraalilaskennan osaaminen ei ole kuitenkaan katoamassa mihinkään - vaikka olen kieltämättä itse pärjännyt elämässä suht hyvin ilman niitä; tosin paremminkin voisi ehkä mennä. 

Monet näistä seikoista tulevat esiin myös esimerkiksi newyorkilaisen Daltonin yksityiskoulun oppilaiden vanhempien avoimessa kirjeessään esittämistä huolista. McWhortherin mukaan hänelle tippuu lukuisia vastaavan sävyisiä sähköposteja vanhemmilta päivittäin.

Kriittinen rotuteoria yhdysvaltalaisessa koululuokassa on kasvavissa määrin totista totta. Kyse ei ole vain semanttisesta kikkailusta, eikä se ole vain ”tappelu, jonka ’yksi konservatiiviaktivisti kehitti’”, kuten Torvinen väittää, vaan kehitys, joka ansaitsisi nykyistä kriittisempää tarkastelua myös täällä kaukana Pohjantähden alla. 

Oma käsitykseni ei tietenkään tässä paina mitään, mutta kriittinen rotuteoria missä tahansa mahdollisessa muodossaan pitäisi esittää koulussa "ideoiden markkinapaikka" -hengessä yhtenä käsityksenä muiden joukossa, ei koko opetussuunnitelman läpikäyvänä filosofiana.

Myöhempi lisäys (7.5.2023): Kirjoituksessa viittaamani Princetonin koulun tapaus ei ole välttämättä aivan niin yksiselitteinen kuin annan ymmärtää. Kouluhallinto on suoraan kiistänyt suunnitelmat poistaa differentiaali- ja inferentiaalilaskennat opetusohjelmasta, mikä ei tosin riittänyt hälventämään eräiden vanhempien huolta. Yhdysvalloista voidaan löytää myös paljon muita esimerkkejä arvioimiskäytäntöjen ja standardien muutoksista oikeudenmukaisuuden nimissä. Esimerkiksi merkittävä määrä korkeakouluista on luopunut aiemmin vaadituista, kirjoitus- matemaattisia ja kriittistä lukutaitoa mittaavista SAT-testeistä opiskelijavalintojen yhteydessä. Käytännön alkuperäisenä tarkoituksena oli helpottaa hakuprosesseja COVID19-pandemian aikana, mutta siitä vaikuttaa tulevan pysyvämpi käytäntö. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani Ibram X. Kendi on pitänyt SAT-testejä jopa rasistisina, koska mustat ja latinonuoret menestyvät niissä valkoisia heikommin - aasialaistaustaiset menestyvät testeissä kaikista parhaiten. Kendin ei ole tosin myöskään koettu kyenneen antamaan mitään todellista evidenssiä näkemyksensä tueksi; pelkät erot testimenestyksessä eivät vielä ole osoitus testin rasistisuudesta.  

Lähteet

McWhorther, John (2021a). Woke Racism. How a New Religion Has Betrayed Black America. London: Penguin.

- (2021b). If It’s Not Critical RaceTheory, It’s Critical Race Theory-lite. The New York Times, 9.11.2021.

- (2021c). You Are Not a Racist toCriticize Critical Race Theory. Substack.com.

YouTube (2022). Rejecting the Tokenism of ‘Diversity’ | Glenn Loury & John McWhorter | The Glenn Show.

- (2021a). Anti-Anti-Racism in U.S.Schools | Glenn Loury & John McWhorter | The Glenn Show.

- (2021b). In Defense of Knowledge | Glenn Loury & John McWhorter | The Glenn Show.

- (2021c). Thinking Critically about CriticalRace Theory | Glenn Loury & John McWhorter | The Glenn Show.

- (2021d). A Takeover by Dumb | Glenn Loury & John McWhorter | The Glenn Show.

- (2020). What Does MLK Day Mean? | Glenn Loury & John McWhorter | The Glenn Show.